|
|
|
|
Kolmas otos. |
|
''Aika näyttää mikä on hyvää ja mikä pysyy. Meno kiihtyy koko ajan.
Käytetyn auton voi tietysti ostaa. Käytettyjä rocktähtiä ei osta kukaan.''
- Teippi Tuomanen Kuutin haastattelussa 1980-luvulla |
|
|
|
| |
|
|
|
|
''Ameriikan kuningas ja Little Boy'' |
|
| |
| |
|
|
|
|
|
Marsilaisia takapenkillä
Keväinen yö Lappeenrannassa. Mies ajaa hurjaa vauhtia valtakatua pitkin, pysähtymättä risteyksissä. Yhtäkkiä hän kääntää
Valiantin keulan keskustorille ja hetken siinä ympyrää kaahattuaan, ajaa suoraan poliisilaitoksen lasiovista läpi auton
pysähtyessä vasta aseman sisätiloissa. Jututettaessa mies kertoo paenneensa ''marsilaisia'', joita oli ollut muun
muassa hänen autonsa takapenkillä jo Luumäeltä asti.
Pahempaa oli kuitenkin vielä tulossa: viettäessään yötään pidätyssellissä mies huomasi kauhukseen muukalaisten päässeen nyt
sinnekin - vaikka komisario oli vakuuttanut että lukkojen takana mies olisi turvassa.
|
| |
Mies avannossa
Näen talvella kummallisen unen miehestä, joka putoaa jäihin aivan joulun alla. On kylmä päivä ja järvi on jäätynyt
aivan äsken. Mies kävelee tuoreella jäällä kitaraa kantaen, kunnes sillan luona virtapaikassa, lähellä sulaa, jää
antaa äkkiä periksi hänen allaan... mies tekee vaimeita uintiliikkeitä. Kitara laukkuineen kelluu heiluen kuin
soutuvene laivan laineissa. Levyt, iso nippu vinyyleitä, joita hän kantoi kainalossaan, vajoavat pohjaan. Rannalle
ja sillalle alkaa kerääntyä ihmisiä. Joku on soittanut jo hälytyskeskukseen. Mies ei huuda eikä huido. Sireenien
äänet voimistuvat kaikkien kummastellessa avannossa pulikoivaa miestä, joka ei sano sanaakaan. Hän ei tee elettäkään
pelastuakseen, ei ota apua vastaan, on vain ja kelluu pinnalla avannon koko ajan laajetessa hänen ympärillään.
Herään hiestä märkänä ja ajattelen unta monasti pitkin seuraavaa päivää.
Kesällä olen auttamassa kaverini muuttohommissa. Palomiehet kantavat liinoilla flyygeliä kolmannesta kerroksesta
muuttoautoon: hissiin iso soitin ei tietenkään mahtunut. ''On niit kyl sit melko ihmeellisiikii keikkoi joskus ollu.
Muistat sie ku haettii se musikantti sielt avannost... jumalauta! Siel ol ukko avanossa saatana eikä huutanu apua
tai mitään... se oli siellä, ku ois ollu huvikseen uimassa. Äijä vaa pulikoi siel iha kaikes rauhas kitaran kans ja
se oli helevetin kylmää se vesi... viis asteista. Myöhä vietii se sairaalaa ja silhä oli koivetkii siinvaihees jo
iha siniset. No. Rauhan sairaalaahan ne sen siirsivät... se oli kyllä iha ku se olis ollu unessa.''
|
| |
Kummituksista
Eräässä talossa sanottiin kummittelevan ja moni kertoi nähneensä siellä ''valorenkaita'' ilmassa,
erityisesti yhden oviaukon kohdalla, eikä ollut syytä epäillä kenenkään kertomuksia - varsinkaan
kun nää kaikki ihmiset ei edes tienneet toistensa kokemuksista. Se oli vähän sellainen kommuuni,
jossa jengiä meni ja tuli ja hamput kasvo takapihalla. Joku ei esimerkiksi uskaltanut enää yöpyä
siellä ja jotakuta toista oli siellä pelottanut.
Ajattelin, että nää ei ole mitään halluja tai
skitsoja tai deliriumeja ja menin sinne taloon, tutkin joka paikan läpikotaisin ja löysin vanhoista
lyijykuorisista sähköjohdoista kymmeniä kohtia, joissa seinään oli jäänyt kuin sytkärillä poltettu
jälki. Kysyin, onko palanu paljon sulakkeita ja sain vastaukseksi: ''Koko ajanhan niitä palaa.''
Mustia jälkiä oli erityisesti siinä oviaukon kohdalla: Tää on oikeesti vaarallinen mesta muttei
suinkaan minkään räyhähenkien vuoksi... en minäkään täällä mielelläni yöpyisi.
|
|
|
| |
|
|
|
|
Suomeksi
in English
