|
|
|
|
Ensimmäinen otos |
|
"Tää Suomen luonto merkitsee. Enkä mä pelkää vuodenaikojen vaihtelua. En koskaan kiroa, että olispa kesä. Menee se talvikin."
- Teippi Tuomanen Kuutin haastattelussa 1980-luvulla |
|
|
|
|
|
''Jean Sibelius johtaa sinfoniaa numero 4''
( 1992 ) |
|
| |
|
|
|
|
''Zimmermanin rippikuva'' |
|
| |
| |
|
|
|
|
|
Sausaphoni
Rymistelin polkupyörällä metsäpolkua pitkin, jumalattoman kokoinen lommoinen torvi kroppani ympärillä ja koetin pysyä
tasapainossa... Simo Turasalo kuvasi tapahtumaa 16-millisellä. "Purkissa on!", se huusi ja samassa huomasin, että polulla
suoraan edessäni seisoi professori Erik Tavastjerna. Vaikka siitä miehestä, jos kenestä ei voine todellakaan erehtyä, en
ollut uskoa silmiäni. "Jaha jahah.. onpa hienoa nähdä muusikoita täällä keskellä metsää, te olette valinneet
mielenkiintoisen instrumentin." "Tämä on hyvin mielenkiintoinen torvi, mutta se on vain rekvisiittaa filmiä varten",
viittasin Simoon kauempana kameroineen. "Minä en saa tästä ulos kuin norsun törähdyksiä." "Aha ...no niin... te olettekin
siis siirtyneet filmiin... Kuulkaa... nyt kun katson teitä niin huomaan, että teissähän ON Gösta Ekmania ...niin,
nuorempaa Ekmania siis ...nuorempaa."
Puolisen tuntia myöhemmin oli olemassa enää Sibelius, niin suuret musiikkiteokset kuin maestron valmistama salaattikin.
Seisoimme paikassa, mistä aukeaa näkymä Suur-Saimaan Ilkonselälle, josta Erik sanoo: "Tyynenä aamuna se on kuudennen
sinfonian alkusoitto." Siihen, mitä kuulin seuraavien tuntien aikana olisi monesti tarvinnut enemmin kuin kotitarpeeksi
riittävää kontrapunktin tuntemista ja ajatukseni lähtivät karkuun tuon tuostakin. Tämä mies oli keskustellut Sibeliuksen
kanssa ja maestron alkuperäispartituurit ovat olleet hänen hallussaan ja minä olen vain kerran Ainolan saunasta varastanut
pyykkipoikia ja miettinyt, mahtoivatko Jannen kalsarit roikkua joskus juuri näihin pyykkipoikiin kiinnitettyinä.
"Te olette varmaan huomannut, että tämä sellojen ja alttoviulujen motiivi viimeisessä osassa esiintyy puupuhaltimilla..."
Minun on pakko sanoa, etten oikeastaan ole huomannut tätä. "Niinkö? ... Satutteko te mahdollisesti tietämään jotain
Evinrude-perämoottoreiden talvihuollosta?" Tähänkin minun oli vastattava kieltävästi. Kävelimme hänen veneelleen. Erik puki
tämän jälkeen yllensä kolme takkia ja veti jalkaansa kalossit. Hän oli ollut luonnossa juhlakengissään. Tämä selittyi
varmaankin sillä, että hän oli käynyt mantereella soittamassa puhelun läheisestä maatalosta. Työnsimme Erikin veneen
vesille ja näytti kauhistuttavalta, kun hän repi kaksikymmenheppaista Evinrudeaan käyntiin. Katselimme, kuinka hänen
veneensä pikkuhiljaa katosi Ilkonselän auringonsillalle.
|
| |
Baarissa
Valtakadun varrella olevassa baarissa siisti keski-ikäinen hieman viinalta tuoksuva mies tilaa aivan asiallisella äänellä
lihapiirakan ketsupilla ja juomaksi pullon keskiolutta. "Piirakan voin myydä, mutta valitettavasti en voi anniskella teille
keskiolutta, kävisikö jokin muu juoma." "No... lasi vettä sitten kiitos." "Istukaa vain, tuon ne teille pöytään."
Ruoka tarjoillaan miehelle, joka kohta edelleenkin aivan asiallisella äänellä ilmoittaa: "Rouva! ...Anteeksi rouva, muttä
tätä piirakkaa ei kyllä syö sikakaan ilman keskiolutta." "Jättäkää se nyt hyvä mies sitten syömättä, ei teidän ole mikään
pakko sitä syödä." Mies heittää piirakan seinään, jossa se ikään kuin viivähtää hetken, kunnes läsähtää matolle. "Näin oli
parempi", mies sanoo.
Tässä vaiheessa vahtimestari lukitsee ulko-oven, tulee ja tarttuu miestä käsivarresta. Baarinpitäjärouva soittaa
poliisille. "Päästäkää käteni, en minä tästä mihinkään karkaa", mies on täysin rauhallinen ja katsoo henkilökuntaa ehkä
hieman katuvaisen näkoisenä. Vahtimestari päästää miehen otteestaan, jolloin tämä pyyhkii rypyt hihastaan, löysää
kaulustaan, ottaa hirveän spurtin ja juoksee lasioven läpi kadulle. Jumalaton helinä ja oveen jää miehen mentävä aukko.
Poliisi on paikalla minuutin myöhemmin, mutta mies on jo tavoittamattomissa.
|
| |
Tulipalo
Ykä ja hänen vaimonsa heräsivät yöllä palotorven ääneen. Oli kesä 1963. Kohta kuului paloautoja ja kun tarkemmin katsoi
niin verhojen raostahan pilkoitti aivan punaisena hohtava taivas. He pukeutuvat nopeasti ja säntäsivät kadulle jossa
ravasi jo iso joukko ihmisiä kohti vaikuttavaa tulipaloa.
Liekit olivat saaneet täyden vallan eikä ollut tehtävissä juuri muuta kuin suojella lähitaloja vesisuihkuilla. Ykä sanoi
vaimolleen: "kylläpä palaa komeasti tuo mökki". Silloin he huomasivat vieressään seisovan miehen peltinen kanisteri
kainalossaan. Mies näytti sormellaan pahvitehtaan varastoa ja sanoi: "Kohta se palaa tuollakin."
Sinä yönä nähtiin kaupungissa toinenkin komea tulipalo.
|
|
|
| |
|
|
|
|
Suomeksi
in English
