MÄ MISTÄ ALKAISIN...? SUKELLUSVENE-BÄNDIN SYNTYHISTORIA

Vietäpä itse lapsuutesi Lappeenrannan lentokentän kiitoradan päässä!

70-luvun puoliväli:

Me oltiin ehkä 18. Kutsuin rumpali Timppa Kotinevan meille ja sanoin että pidetään treenit, sanot sitten otatko vai jätät. Me loiskutettiin vettä ämpärissä, työnnettiin veteen nokkahuiluja, kilisteltiin kiviä, katkaistiin pari henkaria ja revittiin Lappeenrannan puhelinluettelo. Asia oli sovittu.

John Gagen "4.33", sävellys joka sisältää vain erimittaisia taukoja, oli tuohon aikaan kova juttu meikäläiselle. Olisipa ollut hienoa soittaa se vaikkapa täyspitkällä flyygelillä tai kirkon uruilla. Tietenkin sen olisi voinut heittää vaikka Singerin ompelukoneella.

Mulla oli Deutsche Grammophonin kokoelma 'Avantgarde vol 4'. Karlheinz Stockhausenin "Spiral", oboen ja matkaradion duo, oli tappavan hauskaa avantgardea varsinkin kun sieltä radiosta tuli yhtäkkiä letkajenkkaa ja ne jätkät pitivät älämölöä siinä jenkan tahdissa.

Luciano Berion "Visage", kammottavan kiehtova sävellys. Vieläkin. Grateful Deadin Phil Lesh oli hänen oppilaansa, samoin Steve Reich. Tästä muuten löytyy sampleja hakusanoilla, suosittelen.

M.A. Nummisen 'Sähkökvartetti' ja "Kaukana väijyy ystäviä", siinä vasta oli biisi. Nehän buuattiin ulos Joulukonsertista jossain Tsekkoslovakiassa. "Vastaanotto oli hyvin mielenkiintoinen", totesi Numminen.

No, meidän "Avantgarde"-orkesterimme alkoi myös muodostua vähitellen. Mukaan tuli Lassi Talasmo, joka soitti jostakin lypsyvoidepurkista ja muoviputkesta väsättyä "pasuunaa" sekä keksi bändille nimen, Sukellusvene. Tehtiin eka keikka, pelkkää melua, rumpalilla trumpetti toisessa kädessä ja suussa taiwanilainen huuliharppu. Meikäläinen kitaroi pelkkää rutinaa. Seistiin ringissä rumpujen ympärillä selkä yleisöön päin: se oli rituaali, valatilaisuus. Tai sitten ehkä jonkinsorttista jänistämistä!

Kerran VPK:lle tuli Pugh Rogefeldt. Se oli silloin itsekin underground-häiskä, "Muuttohaukka" tuli paljon myöhemmin. Me oltiin lämppärinä ja outoa kyllä, osa jengiä ymmärsi kovasti myös meitä. Pyydettiin Lassin systeri, Maikki Talasmo huilistiksi, se oli pro. Yks keikka vedettiin Konnunsuon vankilassa samaa kaaosta. Aika hurjan näköinen painokoneen alle jäänyt yleisö. Onneksi meillä oli kaunis huilutyttö ja onneksi ei oltu ainoat esiintyjät. Kai osa jengistä diggas sitä musaakin. Mukaan lähti Jukka Mäkinen, kitara ja laulu, treenattiin stemmoja, Lassi lauloi jatsit ja foxit ja soitti fonia. Keikoilla vedeltiin aina hatusta vähintään puolet. Kerran basisti, Muhlin Peku kysyi kesken kaiken, että "mikäs biisi täs muuten on menossa", kun oli heitetty stetsonista viimeset kakskytviis minuuttia. Se oli viileetä touhua.

Mehän sovitaan aina ensin mitä tai ketä voi digata, kenen vitseille voi nauraa. Pieni jengi jossain kulman takana oli salaa päättänyt pitää meistäkin.

Juttu toimi ja kaupunginorkesterin soolosellisti Mikko Pääkkönen halus mukaan bändiin. Se sano, että nyt aletaan treenaamaan kuin kamariorkesteri. Sopihan se. Jos kappale meni 78 kierroksella, me soitettiin sitä 33:lla niin kauan, kunnes kaikki toimi virheettömästi. Slow motion. Mikon biisit tuntui aluksi älyttömän vaikeilta, aina jossain 5/4 tai 7/8 -tahtilajissa. Selloa ei saatu kuitenkaan koskaan kuulumaan keikalla hyvin. Kamoihin olisi pitänyt kai sijoittaa enemmin kuin oli varaa. Vuoden päästä Mikko otti loparit ja häipyi selloineen.

LAPPEENRANNAN KAKSOISVOITTO ROCKIN SM:SSÄ 1977

Oltiin Jimi Suménin kanssa Lappeenrannassa Rautakaupan kahvilassa, kun joku kysyi, että kumpi voittaa SM-skabat, Sukellusvene vai Dreams. Me sanottiin, että me voitetaan kumpikin ja niin myös kävi, voitettiin kimppaan. Meikäläinen lähti tosin aika nihkeesti mukaan. Taisin sanoa että skabailkoon Bryggare vaan... ei musassa voi kilpailla.

Totta kai Jimin Dreams sai suuremman huomion, nehän oli sensaatio. Tiesin, että se meinaa panna banjon päreiks ja kerroin siitä valokuvaaja Timo Peltolalle, sanoin että säästä nyt ihmeessä sitä filmiä, kun Dreams soittaa viimeisenä, niin muiden filmit on jo palaneet. Timppa oli luultavasti ainoa joka kuvasi sen rituaalin, en muista että julkisuudessa olisi ollut yhtään kuvaa siitä.

Jimi ei toistanu sitä missään tietenkään, mutta niiden uus rumpali Bromanin Illi pani kerran Tavastialla koko rumpusetin kirveeellä päreiks. Lastut lenteli ja kitara ja Veijo Naakan bassokamat kiersi takana volumet eteläkaakossa. Sehän olis nytkin kova show ihan missä tahansa, vaikka Hongkongissa.

BOMBAY BOYS, DC-3

Sukellusvene keikkaili opiskelijamestoissa, Tavastialla ja Vanhalla, ja meillä oli hyvä suksee. Me heitettiin aika pokkana, aika free-pohjalta. Tärkeintä oli svengi. Mulla oli toinenkin bändi, Bombay Boys, ja me oltiin sillä ryhmällä Ämyrockissa samana vuonna 77. Se bändi on ollu aina vaikka välillä joutuukin komeroon. Siinä on soittanu vuosien varrella monta ukkoa. Tästä ÄMY-keikasta oli joskus olemassa joku Hämeenlinnan ELMU:n äänitys, olisi mielenkiintoista kuulla se.

Kimmo Kivelän lyhytikäinen 'KID'-bändi oli tavallaan Bombay Boys salanimellä, Jimi oli siinä keyboardmiehenä. Samoin 'Radio 2 Lusmu' joka säesti DJ Edwardia hänen soolosinglellään.

Mulla on kunnia olla legendaariselle Love Recordsille levyttänyt mies. Sukellusvene oli viimeinen naula tän lafkan arkkuun. Blomin Atte sano, että tehkää mitä huvittaa eikä käyny edes studiolla, soitteli vaan ja toivotti "lycka till, ai niin ja joku äijä soitti Lappeenrannasta ja sanoi, että teidän pitäs nauhoittaa vielä joku hemmetin polkka, pannaan se sinkulle sitten erikseen". No levy tuli ulos, plus extrasinkku, jonka matskuu ei ollut ajan tavan mukaan LP:llä. Tämä polkka me heitettiin sitten Jahnukaisen aikaisessa Levyraadissa.

Maikki oli lähtenyt jo bändistä eikä soita levylläkään, vaikka niin oli suunniteltu. Kosketinsoittaja Kari Litmanen otettiin hänen tilalleen. 'Vesi- ja lintumusiikkia' -LP:llä on myös pari Karin sävellystä.

Sukellusveneestä jäi muistoksi kaunis illuusio harmonisesta yhteisöstä ja aidosta soittamisen riemusta. Nimenomaan muistoksi, sillä keikkoja ei juuri äänitelty puhumattakaan että niitä olisi kuvattu.

Jotenkin se pyhyys sitten vain katosi tässä miehistönvaihdoksessa, Maikin karismaattisen olemuksen ja soundin myötä. Minäkin läksin ulos Sukellusveneestä ja sitten piti tehdä yks ainoa ilmaiskeikka nimellä DC-3. Bändin nimen keksi joku ulkopuolinen, en nyt muista kuka. Lassi Talasmo jatkoi myös Sukellusveneessä, vaikka lähtikin minun kanssani uusiin seikkailuihin. DC-3 oli sitten olemassa ainakin pari vuotta. Se oli hiukka ekstrovertimpi orkesteri loppuajan Sukelluspaatin jälkeen.

Ei ollut enää freejazzin aika. Punk oli palauttanut rytinällä kolmen minuutin biisit ja mekin päätettiin pitäytyä suurin piirtein tämän kestoisissa, alusta loppuun treenatuissa... sanotaanko nyt vaikka laulelmissa. Diggasin tuolloin paljon esimerkiksi Ian Durya ja hänen Pölkkypäitään. Tämä ryhmä ei ehkä painanut balladeja sydän karrella, muttei se mikään 'Sleepy Sleepers Sings Tauno Palo' -juttukaan ihan ollut.

Lähdettiin tekemään LP:tä Tommi Liuhalan tuottamana Hi-Hat -merkille. Toinen puoli oli jo valmiina, kun koko Hihat meni nurin ja loppujen lopuksi julkaistiin vain yksi sinkku. Mä en kierrättänyt sitä matskua myöhemmin, vaan ne biisit haudattiin lopullisesti.

DC-3 kokoonpano: Paku Pakkanen rummut, Teippi Tuomanen kitara ja laulu, Crazy Horse Heiskanen kitara, Veijo Naakka basso, Mauri Sumén keyboards & sax, Aksa Virta keyboards & laulu, Lassi Talasmo sax & laulu. Levytyksen aikoihin yhtyeeseen olivat liittyneet myös laulaja Katriina Lehtonen sekä bulgarialainen viulisti Tchawdar Tontchev. Aivan ekoilla keikoilla sekä sinkulla oli kitaristina Sevo Valjakka.

MYÖHEMMÄT KOKOONPANOT

Sitten mä aloin keikkailemaan keyboardisti Mauri Suménin kanssa duona nimeltä Uno. Meillä oli rytmikone. Suomalaisen Jazzin Kultaiset Vuodet "We are the Robots" -versioina. Maukka on mielikuvituksella varustettu sovittaja ja me keksittiin joitain kehityskelpoisiakin viritelmiä, mutta... koska päätimme tässä produktiossa pitää karkeat ja ahdistavat ominaisuutemme hyvien tapojen mukaisesti sisällämme, olivat tsänssit mahdolliseen suursuosioon rahvaan keskuudessa käsittääkseni sangen vähäiset.

Tai sitten me vain oltiin kaikkine naamareinemme liian far out!

80-luvun puolivälissä oli myös tämä Risto Tinnilän yhtye, tangoyhtyeeksi naamioitunut rokkibändi. Vanha merikarhu Risto Tinnilä laulussa ja rytmikitarassa, Veijo Naakka, Paku ja mä. Me soitettiin tangoa sun muuta kaiken maailman kuppiloissa. Se oli näitä ns. B-luokan ravintolayhtyeitä, huonoimmillaan melkein 80-luvun Vasabåtarna-tasoa. Mutta kun heitettiin joskus lopuksi "Start Me Up!" yleisö oli kuin pölkyllä päähän lyöty. Tinnilä ei kerran herännyt keikalle ennen kuin heitettiin ämpärillinen jääkylmää kaivovettä sen naamalle. Silloin se nousi ja totesi että "jukoliste kello on kohta puol yheksän" ja alkoi välittömästi laulaa "The Shadow of Your Smile".

Keikalla tuona iltana Ripo lauloi kaikki valssit tanskaksi.

Mutta todella hyvä laulaja se Tinnilä oli.

Samoihin aikoihin aloin soittaa Karjalan Claptonin Seppo Valjakan vetämässä bluesbändissä nimeltä Ural. Se oli hurja kymmenen ukon kokoonpano, joka soitti torvibluesia. Sen ei ollut tarkoituskaan esimerkiks levyttää, vaan heittää vaan mahdollisimman hyvää keikkaa.

Tavastian Bluesfestareilla Tinnilä lauloi vierailijana Uralin kanssa "Hopeisen kuun", italialaissuomalaisen bluesklassikon, lopun "ei koskaan" -fraasin toistuessa ehkä kymmenkunta kertaa. Suosio oli valtaisa. Valjakka julkaisi vuosia myöhemmin näitä vanhoja klassikoita parikin CD:llistä. Tosin niiltä ei varmaankaan löydy "Hopeista Kuuta".

Sitten 1985 mä sain levysopimuksen CBS:ltä Bombay Boysille. Bändin silloinen kokoonpano muodostui itse asiassa Uralin jätkistä Valjakkaa ja fonisti Raimo Viskaria lukuunottamatta. Laulaja Matti Kotisalo ja trumpetisti Olli Sunikin olivat mukana vierailijoina. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen. Bändin nimikin muuttui jossain vaiheessa 'Tuomaseksi', en oikein tiedä minkä sortin Olavi Virtaa meikäläisestä kaavailtiin.

Mä en halunnut miksikään tanssilavaviihdyttäjäksi tai ylipäänsä sooloartistiksi. Albumia varten Westside-studiolla Karjaalla äänitetty materiaali julkaistiin neljää raitaa lukuunottamatta singleillä ja EP:llä. Äänittäjänä näissä sessioissa toimi Rogi Renwall, joka on sittemmin pysynyt fölissä.

Juha Päiväläinen tenorisaksofoni, Tumppi Kotineva basso, Aksa Virta keyboards, Paku Pakkanen rummut, Heiskanen ja Teippi kitarat. Se oli 'Tuomasen' peruskokoonpano.

Heitettiinhän me näistä yks biisi 'Tuomasena' Levyraadissakin. Jukka Virtanen oli valinnut sinne kappaleen "Väärin oikein". Esiintyjäks läksin, arvostelijaksi en sitten kun myöhemmin pyydettiin. 'Tuomanen' pyöri vielä hetken aikaa uudella kokoonpanolla. Paku ja Heiskanen oli menneet jo Havana Blacksiin, Hannu Leidenin ja Ripo Hankalan seuraksi. Meikäläinen lähti Tampereelle.

Heti alkuun sain 'Nita H' -bändin pojilta avaimet käteen Pispankadun treenikämpälle, jossa nauhoittelin kaikenlaista. Heitettiin keikkaa Kuhna Kauppisen kanssa duona muutamia kertoja, koko ryhmän kanssa myös.

TAKAISIN BOMBAYHIN

90-luvun alussa aloin äänittelemään matskua 24-raitaisella kahden tuuman analoginauhurilla. Varsinaisina soittajina noihin aikoihin olivat Aksa Virta, Safka, Oki Kymäläinen, Esa Niiva ja Santtu Sääkslahti. Bassossa ja insinöörinä hääräili Juuso Nordlund.

Tein aina joskus keikkoja milloin kenenkin kanssa 'Bombay Boys' -nimellä. 90-luvun loppupuolella meillä oli sitten hiukan vakituisempi kokoonpano, miltei sama kuin nyt 'Kapeesti High Leveesti Low' -levyllä: Jimi Sumén, Esa Niiva, Jyty Syrjäläinen, Timo Kotineva ja meikäläinen. Tuolta ajalta on peräisin levylle päätynyt laulu "Aimo vain".

Tein 90-luvulla myös hiukan filmimusaa telkkariin ja joihinkin taidenäyttelyihin. Jotenkin mulla sitten tuli siitäkin mittari täyteen. Aloin maalata paljon tauluja. Nyt se on jäänyt ja musiikki palas. Kuuskielinen pensseli.

Nythän me tehtiin myös 'Kuuluvaishattu'-poppoon kanssa yks biisi 2007 alussa ilmestyneelle Pispalan kokoelmalevylle 'Musaa Mäeltä 3 & 4'. Meillä on siinä hieno lapsikuoro ja tähtitaivaan meininki, päävokalistina Pauli Hanhiniemi.

Mä olen mukana myös soittajana ja laulusolistina Aija Leinosen syksyllä 2007 ilmestyneellä 'Hattarahousu Haperotukka' -levyllä. Muina solisteina sillä esiintyvät Liisa Tavi, Seija Hurskainen, Pate Mustajärvi, Puntti Valtonen, Eero Pekkonen ja Aija Leinonen itse. Se on kaunis levy.

T. TUOMANEN + BOMBAY BOYS: KAPEESTI HIGH LEVEESTI LOW

Bombay Boysin nykykokoonpano: Teippi, Jimi Sumén, Esa Niiva, Safka Pekkonen, Jyty Syrjäläinen, Timo Kotineva, Masa Björn.

Vierailijat: Susanna Syrjäläinen, Essi Kesti, Pike Kontkanen, Ari Korpisalo, Jykä Honkanen, Pete Parkko, Oki Kymäläinen, Jari Yliaho, Lätsä Nyström.

Nyt kun me väsättiin tätä matskua, mukaan tuli taas vanhoja Bombayn kävijöitä kuten Oki 'Charged' Kymäläinen ja Masa Björn. Safkan kanssa oltiin vanhat kamut ja hän tuli mielellään Bombay Boysiin.

Me aiotaan heittää taas keikkaa tulevaisuudessa ja ne voi olla happeningeja tai sitten ei. Humppaa me ehkä soitetaan myös. Aina haluaisi kokeilla jotain uutta ja vielä parempihan on sattumanvarainen performanssi.

Jos tulette Bombay Boysin keikkaa seuraamaan niin hakekaa vintistä se Eero-enon 30-luvulla solmuun mennyt vetopasuuna mukaan.

Meidän tangokeikalla on käynyt kerran yksi kansanedustajaehdokas puhumassa raatojurrissa, välillä aina urkuihin nojaten, tietämättömänä siitä, että itse aikaansai nuo huimat clusterit. Miehellä taisi olla menossa 'Leaving Las Vegas' -tyyppinen vaalikampanja. Se oli hyvä performanssi, soitettiin reggaeta taustalla. Laitettiin ukolle vähän kaikua, Grand Canyon. Se ehdokas sai muistaakseni yksitoista ääntä, tsekattiin myöhemmin jätkien kanssa Etelä-Saimaa -lehdestä.

"Valtavirta tulee tykösi, halusit tai et, mutta undergroundin luo sinun on itse mentävä." - Frank Zappa

- Teippiä haastatteli Gaston -